Trabantista tuli Itä-Saksan symboli

Legendaarinen Trabant-auto oli kommunistisen Itä-Saksan vastine Volkswagen Beetlelle, kansanauto johon kaikilla oli varaa. Auton valmistajana toimi Sachsenring. AikanaanTrabant oli ehkäpä Itä-Euroopan yleisin kulkuväline. Yksinkertainen suunnittelu takasi sen, että omistaja pystyi kunnostamaan autonsa muutaman yksinkertaisen työkalun avulla. Suurin osa omistajista kantoikin aina mukanaan peruskorjaustarvikkeita. Trabant ei siis aivan onnistunut tavoitteessaan ainakaan luotettavuuden osalta. Volkswagen on saavuttanut maineen todellisena kansanautona ja Trabant taas yhtenä kaikkien aikojen huonoimmista autoista. Silti Trabantista riittää tarinoita ja se herättää myös sympatiaa. Trabantit olivat myös mukana tekemässä historiaa, sillä juuri Trabanteille itäsaksalaiset ylittivät rajan Berliinin muurin murruttua marraskuun 9. päivä vuonna 1989. Samalla siitä tuli yksi tunnistettavimmista entisen Itä-Saksan symboleista.

Auto, joka teki vaikutuksen puutteillaan

Kaikista puutteistaan huolimatta Trabantit kestivät käytössä keskimäärin 28 vuotta. Tähän vaikutti osaltaan varmasti se, että auton tilaamishetkestä joutui yleensä odottamaan noin 10 vuotta, että auto toimitettiin. Tämän jälkeen uudet omistajat olivat erityisen varovaisia ajoneuvonsa kanssa. Käytetyistä Trabanteista saatettiin pyytää kovempaa hintaa kuin uusista, sillä ne olivat heti saatavilla. Trabantien myyntivalttina toimi niiden tilavuus ja edullisuus. Autoon mahtui neljä aikuista matkatavaroineen ja auto oli kompakti ja kevyt. Tekniikan maailman koeajossa vuonna 1965 Trabantia haukuttiin mm. polttoainesäiliön sijoittelusta, polttoaineen kulutuksesta, huonoista jarruista ja kehnosta viimeistelystä.

Ensimmäinen Tabant, P 50, oli varustettu savuttavalla kaksitahtimoottorilla ja sillä pääsi kovasti kaasuttamalla kulkemaan noin 50 km/h vauhdilla. Auto oli valmistettu muovista ja moottorissa oli ainoastaan viisi liikkuvaa osaa. Metalli on kallista ja tämän takia auto päätettiin valmistaan Duroplastista, muovimateriaalista, jota oli vahvistettu villalla ja puuvillalla. Yllättävää kyllä, kolaritesteissä tämä auto pärjäsi kuitenkin paremmin kuin jotkut nykyisistä pikkuautoista.

Alkuperäisessä Trabantissa ei ollut lainkaan turvavöitä. Myöhemmissä malleissa turvavyöt oli lisätty etuistuimille, mutta takapenkit olivat aina ilman. Itäsaksalaiset insinöörit suunnittelivat jatkuvasti muitakin parannuksia Trabanteihin, mutta kaikki heidän ehdotuksensa tyrmättiin liian kalliina. Vuonna 1963 julkaistiin lopulta P 60 -malli, jossa oli parannellut jarrut ja sähköjärjestelmä. Tämäkään malli ei tehnyt vaikutusta kiihtyvyydellään, sillä nollasta sataan kiihdyttäminen kesti vaikuttavat 21 sekuntia. Auton huippunopeus oli 110 kilometriä tunnissa. Auton päästöt olivat moninkertaiset eurooppalaisiin kilpakumppaneihin nähden.

Muutamia erikoisuuksia

Polttoaineen määrä Trabantissa tarkistettiin mittatikun avulla. Mittatikku kastettiin konepellin alla sijaitsevaan polttoainetankkiin ja tästä piti päätellä, kuinka pitkälle matkalle bensaa riittää. Auton tankkaamiseksi piti jälleen sukeltaa konepellin alle, lisätä kaksitahtista öljyä ja sekoittaa se manuaalisesti ravistelemalla tankkia edestakaisin. Myös auton käynnistämisessä oli omat kommervenkkinsa. Aluksi kojelaudasta piti laittaa polttoainepumppu päälle ja auton täytyi olla vapaalla vaihteella käynnistettäessä.

Huvittuneisuutta aiheuttaa nykyään myös Trabantin lukitus. Autossa matkustajanpuolen oven lukituksen saa lukittua ja avattua ainoastaan sisäpuolelta ja kuljettajan oven puolestaan vain ulkopuolelta. Autosta poistuttaessa täytyy siis lukita ensin matkustajan ovi sisäpuolelta ja tämän jälkeen kuljettajan ovi ulkopuolelta.

Trabantilla riittää faneja edelleen

Trabantin tarina tuli päätökseensä samaan aikaan Itä-Saksan kanssa ja sitä myöten se oli todellinen aikansa tuote. Saksojen yhdistyttyä myös entiset itäsaksalaiset alkoivat suosia käytettyjä länsiautoja ja Trabantin tuotantolinjat suljettiin vuonna 1991. Auton legenda on kuitenkin jäänyt elämään ja Trabant on yllättäen noussut uuteen suosioon nuorten autoharrastajien keskuudessa, sillä sitä on niin helppo korjata ja muotoilla. Maailmalla on useita innokkaita Trabanteille omistautuneita autokerhoja, mikä on melko uskomatonta, kun ottaa huomioon, että autoa ei juuri myyty kommunistimaiden ulkopuolella.