Poliisiautojen historia Suomessa

Poliisi sai ensimmäisen kerran käyttöönsä autot sekä sivuvaunulliset moottoripyörät 1900-luvun alussa. Niitä ei ollut paljoa, ja ne otettiin käyttöön vain suurimmissa kaupungeissa. Helsingin poliisi sai jo vuonna 1904 sveitsiläisen Martini –auton, kun taas Tampere sai oman T-Fordinsa vasta vuonna 1928. Autot sekä moottoripyörät olivat tyypillisesti amerikkalaisvalmisteisia.

Autot olivat yleensä Fordeja, Packardeja tai Oldsmobileita. Moottoripyörämarkkinoita hallitsi Harley-Davidson, joista ensimmäiset hankittiin Helsingin ja Viipurin poliisilaitoksille vuonna 1926. Poliisiajoneuvojen määrä pysyi suhteellisen pienenä aina toisen maailmansodan jälkeisiin vuosiin saakka. Ennen toista maailmansotaa poliisilla oli arvioiden mukaan käytössä noin 40 ajoneuvoa, joista puolet kuului Helsingin poliisille. Liikkuva poliisikomennuskunta LPK perustettiin vuonna 1930. 30-luvun alussa LPK:lla oli käytössään Reo- sekä Ford-merkkiset kuorma-autot sekä Hudson merkkinen henkilöauto. Liikennevalvontaan saatiin ensimmäiset autopartiot viisi vuotta myöhemmin. Kieltolain aikana (1919 – 1932) liikkuva poliisi rupesi käyttämään pirtun salakuljettajilta takavarikoituja autoja. LPK sai trokareilta takavarikoituja autoja myös kieltolain jälkeen. Liikkuva poliisikomennuskunta on tunnettu vuodesta 1944 lähtien nimellä liikkuva poliisi, LP.

Maailmansotien jälkeen

Sodan jälkeen vuonna 1944, ensimmäinen poliisin moottoriajoneuvorekisteriin merkitty auto oli vuosimallia 1938 ollut käytetty Packard -henkilöauto. Ajoneuvojen määrä kasvoi huimasti seuraavien muutaman vuoden aikana. Poliisi osti itselleen käytettyjä autoja, otti vastaan puolustusvoimien poistettua kalustoa sekä otti käyttöön takavarikoituja ajoneuvoja. Poliisilla oli 330 autoa sekä 25 moottoripyörää vuoteen 1946 mennessä. Tuona aikana, 40- ja 50-lukujen taitteessa, poliisin autokanta oli vanhaa, suurin osa sotaa edeltäneeltä ajalta. Amerikkalaiset automerkit olivat pitäneet pintansa ja poliisiautoina nähtiin Cadillac, Chervolet, Ford, Hudson, Lincoln, Oldsmobile ja Packard. Helsingin olympialaiset vuonna 1952 saivat poliisin uusimaan kalustoaan, ja poliisi vahvisti autokantaansa Chervoleteilla ja Volvoilla.

Liikenneturvallisuustyöhön hankittiin sivuvaunullisia Harley Davidsoneja. Samoihin aikoihin poliisi sai ensimmäisen sivuvaunuttoman, ns. Solo-moottoripyörän BMW R60:sen. Sivuvaunullisten moottoripyörien käyttö lopetettiin vuonna 1964. Vuonna 1954 perustettu Poliisiautovarikko vaikutti suuresti ajoneuvojen hankintaan. Vuotta myöhemmin kaikki poliisille hankitut ajoneuvot tulivat keskitetysti Poliisiautovarikon kautta. Varikko hankki ja kunnosti järjestelmällisesti autoja poliisin käyttöön. Suomi otti poliisiauton poliisitunnukset käyttöön ensimmäisenä Euroopassa vuonna 1956. Vaikea uskoa, että vielä 60-luvun alussa liki puolet Suomen 256 poliisipiiristä oli täysin ilman autoa, minkä takia monet poliisit käyttivät omaa autoaan virkatehtävissä. Vuosikymmenen nopeasti kehittyvä yhteiskunta sekä uudistuva liikenneverkko yhdistettynä aina vaan kasvavaan liikennemäärään vaati poliisilta uudenlaista valvontaa ja kalustoa. Valvonnan tehostamisen nopeuttamista aiheutti kasvavat onnettomuustilastot. 60-luvun loppuun mennessä poliisilla oli käytössään jo 900 henkilöautoa. Saab valtasi poliisiautomarkkinat isoilta amerikkalaisilta 1970-luvun taitteessa. Valtio suosi Saabeja, joita valmistettiin vuodesta 1969 kotimaisin voimin uudenkaupungin autotehtailla.

Alussa Saab ei ollut kovin luotettava ajoneuvo, mutta poliisin tultua vahvasti mukaan autojen tuotekehitykseen, ne kehittyivät huomattavasti varmemmiksi. Autolahjoitukset poliisille olivat vähentyneet huomattavasti, ja poliisi osti itse autonsa. Siinä missä 60-luvun lopulla poliisilla oli käytössään lähes kaikkia saatavilla olevia automerkkejä, vakiintui Saab 99 perinteiseksi poliisiautoksi 70-luvun lopulla. Sinivalkoisen värinsä poliisiautot saivat vasta vuodesta 1974 eteenpäin. Saab oli niin tuttu näky poliisiautona, että muita merkkejä pidettiin jopa epäsopivina. Kuitenkin  Saab:in uudistettua poliisiautojen merkki vaihtui Ford Mondeoksi, ja isommissa ”maijoissa” VW Transportereihin. 90-luvun lopussa käytössä oli käytännössä ainoastaan VW:tä, Fordia sekä Toyotaa. Vuonna 2000 poliisin ajoneuvoluku oli noin 1400 autoa. Kenties huomattavin kehitys on tapahtunut kaluston siirtyessä ”maija” voittoiseksi, joiden osuus autokalustosta on lähes puolet.