Maailman ensimmäinen panssarivaunu

Panssarivaunulla tai tankilla tarkoitetaan telaketjuilla kulkevaa panssaroitua moottoriajoneuvoa, joista ensimmäinen kehitettiin brittien toimesta ensimmäisen maailmansodan taisteluihin vuosina 1915 – 1916. Vaikka maailman ensimmäisen tankin Mark 1, suorituskyky saattaa naurattaa, se johti tähän päivään asti kestäneeseen panssarivaunujen kilpakehittelyyn. Panssarivaunutyyppejä ovat muun muassa taistelupanssarivaunut, rynnäkköpanssarivaunut

Taistelupanssarivaunut ovat nykyään yli 75mm tykillä sekä ympäri pyörivällä tornilla varustettuja, vähintään 16,5 tonnia painavia panssarivaunuja. Niiden tehokas ampumaetäisyys on useita kilometrejä, ja kehittyneet ammukset läpäisevät useita kymmeniä senttimetrejä panssaria. Tykin lisäksi vaunuissa on yleensä konekivääri sekä ilmatorjuntakonekivääri. Nopeus on yleensä tiellä 60 – 70 kilometriä tunnissa, ja maastossa noin 40 km/h. Niiden panssarointi on kehittynyt merkittävästi. Nykyään panssarointi on paksuimmillaan vaunun rungon ja tornin etuosassa. Myös niiden muotoilu antaa lisäsuojaa edestä kohdistuvaa tulta vastaan. Länsimaiset taistelupanssarivaunut käyttävät 120mm ja Venäjän 125mm tykkejä. Rynnäkköpanssarivaunut ovat jalkaväen kuljettamiseen suunniteltuja, vähintään 20mm tykillä sekä toisinaan panssarintorjuntaohjusjärjestelmällä varustettuja panssarivaunuja. Ne eroavat panssaroiduista miehistönkuljetusajoneuvoista lähinnä monipuolisen aseistuksen osalta, johon kuuluu yleensä 20 – 40mm tykki, panssaritorjuntaohjusjärjestelmä sekä yksi tai useita konekivääreitä. Niiden panssaroinnin on tarkoitus kestää tykistön kranaattien sirpaleet, sekä ainakin kiväärikaliiperisten aseiden luodit kaikista suunnista.

Britannialainen ihme, Mark 1

 Mark 1 oli brittien suunnittelema maailman ensimmäinen panssarivaunu, jonka tarkoitus oli murtaa ensimmäisen maailmansodan vuosia jatkunut asemasotavaihe. Se oli sivusta katsottuna soikion muotoinen jättimäinen metallipurkki, joka pystyi tarvittaessa ylittämään vaikeitakin esteitä, kuten piikkilankoja sekä juoksuhautoja. Sen panssarointi suojasi 8 henkistä miehistöä kevyiden aseiden tulitukselta. Vaunusta rakennettiin sekä Uros että Naaras versiot. Uros-mallissa oli aseistuksena kaksi kuusipaunaista (57mm) Hotchkiss-laivastotykkiä sekä neljä konekivääriä. Naaras-mallissa oli aseistuksena vain 6 konekivääriä. Todellinen syy Naaras-mallin valmistukseen oli tykkipula. Vaunussa oleminen on ollut miehistölle täyttä tuskaa. Vaunu oli yksiosainen, eli kahdeksan hengen miehistö oli moottorin kanssa samassa tilassa. Se yhdistettynä huonoon ilmanvaihtoon nosti vaunun sisälämpötilan toisinaan jopa 50 celsiusasteeseen. Moottori tuotti vaunun sisälle häkää, bensa- sekä öljyhuuruja.

Lisäksi ilmassa oli jatkuvaa ruudinsavua. Vaunun ollessa ajossa sisällä oli valtava meteli, joten miehistön täytyi kommunikoida käsimerkein. Vaunun tähystys- sekä ampuma-aukot olivat kirjaimellisesti avoimia aukkoja, joten miehistön täytyi suojata itsensä suojalaseilla sekä itse rakennetuilla suojanaamioilla. Miehistö piti myös kaasunaamareita happohyökkäyksien varalta. Tankissa ei ollut radiolähettimiä, koska sen aikainen teknologia ei siihen riittänyt. Niinpä kommunikointi hoidettiin kahdella vaunussa olevalla kirjekyyhkyllä, tai juoksuläheteillä. Valitettavasti juoksulähettien matka oli usein taistelukentillä kohtalokas. Vaunun ohjaaminen vaati 4 miehistönjäsenen yhteistyötä. Vaunun komentaja huolehti jarruista, yksi hallitsi päävaihdelaatikkoa. Kaksi vahdemiestä käyttivät telaketjujen vaihteita, joilla määrättiin sekä suunta että vauhti.

Mark 1 kulki kävelyvauhtia, parhaimmillaan n. 6 kilometriä tunnissa. Telaketjujen telat kestivät käyttöä noin 50 kilometrin matkan. Mark 1 Uros-malli painoi 28,4 tonnia, ja sen kuusisylinterinen 13-litrainen Daimler (Coventry) – rivimoottori, 105bhp, kulutti 5,9 litraa polttoainetta per kilometri. Mark 1:ssä oli 8mm paksuinen sivupanssari, sekä 10mm paksuinen etupanssari, mikä teki siitä käytännössä immuunin tavallisten käsiaseiden tulitukselle. Saksalaiset kehittivät sitä vastaan aseita, mitkä kykenivät lävistämään sen panssarin. Yleensä vaunu pysäytettiin käsikranaateilla, tykistöllä tai Geballte Ladung – kasapanoksella. Mikäli Mark 1:n katolle sijoitettu polttoaine saatiin sytytettyä tuleen, paloi sen miehistö kuoliaaksi vaunun sisälle. Mark 1:stä käytettiin ensimmäisen kerran Sommen taistelussa 15 syyskuuta 1916. Taisteluun osallistui 49 panssarivaunua, joista suurin osa hajosi tai juuttui kiinni Sommen upottavaan mutaan. 49 vaunusta yhdeksän pääsi saksalaisten asemiin asti.